STOP THE PRESS!

Harriet

Harriet
Kuvassa: Pyry Nikkilä, Roosa Söderholm, takana : Robin Svartström.
Kuva (C) Mitro Härkönen

Ryhmäteatteri
Tampereen Työväenteatteri ti 6.8.2019
Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola
Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen
Lavastussuunnittelu: Kaisa Rasila
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu ja -ajo: Jussi Kärkkäinen
Rooleissa: Roosa Söderholm, Robin Svartström, Minna Suuronen, Pyry Nikkilä, Santtu Karvonen
Arvio: 4/5

Tapahtumat sijoittuvat Karjalankankaan Heinjoelle 20. huhtikuuta 1918. Sairaanhoitajana työskentelevä Harriet Thesleff (Söderholm) yhdessä jääkärimajuri Olof Laguksen (Nikkilä) majoittautuvat Ristseppälän maatilalle. Ilta kartanossa sujuu kosteissa merkeissä, jonka päätteeksi jääkärimajuri Ero Gadolin (Svartström), Thesleff ja Lagus päättävät lähteä hevosajelulle. Matkan varrella Gadolin saa luodin ohimoonsa. Mitä oikein tapahtui? Siitä Harriet -näytelmän tarina oikeastaan alkaa.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Milja Sarkola on tehnyt valtavan uurastuksen tutkiessaan oman isoisoäitinsä Harrietin tarinaa tuolta illalta ja tuomalla sen hyvin tiivistunnelmaiseksi näytelmäksi yleisön eteen. Kyseessä on armoton draama siitä, mikä on tapahtumien todellinen kulku. Mitä todella tapahtui ja miksi? Kun Sarkolalla on ollut käytettävissä monia tiedonlähteitä, jokainen lähde luo omanlaisensa kuvan tapahtumista. Näytelmä kokonaisuutena tarjoaa vaihtoehtoisia näkemyksiä ja olettamuksia totuudesta. Siksi katsojan pitää olla hyvin tarkkana pysyäkseen kärryillä, mistä tarinan versiosta on kyse. Pakostakin tarinan kannalta tulee toistoa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että katsojaa ärsyttäisi.

Ennen kaikkea tämä näytelmä on näyttelijöiden juhlaa. Varsinkin Harrietia esittävä Söderholm on roolissaan aivan loistelias. Hän saa hahmoonsa sopivasti riehakkuutta, röyhkeyttä ja jopa vietteleväisyyttä, jotka ilmenevät hyvin tästä päähenkilöstä. Hänen rinnallaan näyttelevät Nikkilä ja Svarström tekevät rooleissaan sopivasti tunteissaan pidättyväiset, mutta myös hyvin vahvat roolisuoritukset. Kokonaisuutena Harriet on erittäin taidokkaasti kirjoitettu näytelmä näyttelijöille, ja siinä on hyvin vahva tunnelataus alusta loppuun saakka.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net