STOP THE PRESS!

All My Sons

Kuvassa: Bill Pullman (Joe Keller), Colin Morgan (Chris Keller), Sally Field (Kate Keller) ja Jenna Coleman (Ann Deever). Kuva: Johan Persson.

Old Vic Theatre, Lontoo 14.5.2019
Näytelmä: Arthur Miller
Ohjaus: Jeremy Herrin
Lavastus: Max Jones
Valosuunnittelu: Richard Howell
Äänisuunnittelu: Carolyn Downing
Rooleissa: Bill Pullman, Sally Field, Jenna Coleman, Colin Morgan, Sule Rimi, Gunnar Cauthery, Kayle Melkie, Bessie Carter, Oliver Johnstone
Arvio: 4,5/5

Parikymmentä amerikkalaista taistelulentäjää on saanut surmansa hävittäjäkoneiden moottoreissa sattuneiden vikojen takia. Joe Keller (Pullman) on toiminut koneiden osien valmistavan yhtiön johtajana, mutta onnistunut kuitenkin vierittämään syyt yhtiökumppanilleen. Lisäksi Kellerin taistelulentäjänä toiminut poika Larry on ollut kadoksissa kolmisen vuotta. Kun muu perhe pitää tätä kuolleena, niin äiti-Kate (Field) uskoo vielä poikansa palaavan elävänä takaisin. Eikä tuskaa helpota sekään, että sodasta palanut nuorempi poika Chris (Morgan) on päättänyt mennä naimisiin Larryn entisen tyttöystävän Annin (Coleman) kanssa, joka on myöskin Joen entisen yhtiökumppanin tytär.

Vaikka Millerin näytelmä on kirjoitettu heti toisen maailmansodan jälkeen, sen teemat ovat yhä ajankohtaisia. Tässä yhdistyvät taidokkaasti kaksi amerikkalaisuuden merkittävää asiaa: perhe ja bisnes. Se, kuinka näiden yhdistäminen ja asioiden salailu aiheuttaa hiertymiä. Kun valheet alkavat paljastumaan ns. totuuden alta, voivat ratkaisut olla hyvinkin armottomia ja lopputulos todella raadollinen. Koska teksti ja aihe on vahva, se vaatii myös taidokkaat näyttelijät tulkitsemaan Millerin kirjoittamia hahmoja.

Hollywood-elokuvista tutut näyttelijät harvemmin esiintyvät näyttämöillä monista eri syistä, eivätkä Field ja Pullman tee tässä poikkeusta. Kumpikin ovat ainakin Wikipedian mukaan vain yhden käden sormilla laskettavan määrän esiintyneet teatterien lavalla tämän vuosituhannen puolella. Mutta sekin riittää, sillä heidän ammattitaitonsa on kyllä raudanlujaa myös tällä saralla. Varsinkin Pullman vetää Joen roolissaan erittäin uskottavan ja vahvan roolisuorituksen. Häneen pystyy katsoja hyvin samaistumaan ja uskomaan, että tämä mies puhuu vain totta vaikkei sitä tekisikään. Field tekee myöskin erittäin vahvan roolisuorituksen äitinä, joka uskottelee itselleen ja sitä myötä myös muille, ettei hänen poikansa ole kuollut ja kieltää kaiken kritiikin asian suhteen. Tarinan kaksi vastavoimaa ovat kuitenkin nuorta sukupolvea edustavat Chris ja Ann, joiden rooleissa sekä Morgan että Coleman antavat vastusta vanhemmalle sukupolvelle. Tämä tulkinta Millerin klassikosta oli jälleen osoitus, että vahva teksti on aina tuore, vaikka näytelmä olisi minkä ikäinen tahansa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net