STOP THE PRESS!

Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary)

Pet Sematary

Ohjaajat: Kevin Kölsch, Dennis Widmyer
Käsikirjoittaja: Jeff Buhler, perustuen Stephen Kingin samannimiseen romaaniin.
Tuottajat: Lorenzo di Bonaventura, Steven Schneider, Mark Vahradian

Pääosissa: Jason Clarke, Amy Seimetz, John Lithgow
Arvio: 1,5/5

Tapahtumat käynnistyvät, kun Creedin perhe on muuttamassa pieneen Mainen osavaltiossa sijaitsevaan Ludlowin maalaiskaupunkiin, koska isä Louis (Clarke) on saanut lääkärin pestin paikallisesta lukiosta. Pian heidän asetuttua taloon heitä tulee tapaamaan myös naapurissa asuva iäkäs mies Jud Crandall (Lithgow). Hän kertoo Ellie-tytölle, että talon vieressä sijaitsee eläinten hautausmaa, johon on haudattu rekkojen alle jääneet lemmikkieläimet. Ensimmäisenä työpäivänään Louis joutuu traagiseen tilanteeseen, kun rekan alle jäänyt opiskelija Victor Pascow kuolee saamiinsa vammoihin. Hän palaa kuolleena varoittamaan Louisia: ”Rajaa ei olisi saanut ylittää”. Ei mene aikaakaan, kun Creedin perheen kissa kuolee rekan alle. He salaavat asian tyttäreltään, mutta kesken tämän synttärien Ellie on näkevinään kissan menevän maantielle ja lähtee perään. Lopputulos on karmea, mutta tästä se sitten oikeasti alkaa.

Itse Stephen King on sanonut, että juuri ”Uinu, uinu lemmikkini” on hänen omasta tuotannostaan se kaikkein pelottavin tarina. En yhtään ihmettele, sillä tarina on saanut inspiraation hänen oman tyttärensä kissan päätymisestä auton alle. Ei siis ihme, että tässä tarinassa tuntuukin olevan hyvin vahvasti henkilökohtainen ote, tosin tässä elokuvaversiossa sitä tai edes kunnollista kauhuelementtiä ei ole. En ymmärrä, miten nykyiset elokuvantekijät onnistuvat vesittämään kauhuelementit lähes kokonaan ja saamaan aikuiskatsojalle lähinnä vaivaantuneen olon. Oliko tämä kuitenkin tarkoitettu lähinnä teinikauhuksi vai mitä? Ainakaan minua se ei saanut haukkomaan henkeäni jännityksestä. Itselleni oli jäänyt vahva muistikuva vuonna 1989 valmistuneesta filmatisoinnista, joka vielä tänäkin päivänä selkäpiitä karmii. Siinä oli onnistuttu kunnolla tavoittamaan Kingin henki (tosin herra oli itse myös elokuvan käsikirjoittaja), mutta myös näyttelijät tekivät hahmoistaan uskottavia ja aitoja. Nyt hahmot olivat lähinnä kepeitä, eikä aitoutta kunnolla näyttelijäsuorituksissa tullut esiin. Esimerkiksi yleensä erinomainen näyttelijä John Lithgow Judina on vaisu verrattuna Fred Gwynnen esittämään vastineeseen tuossa aiemmassa versiossa. No, joka tapauksessa ehkä tämä soveltuu nykysukupolven kauhukäsitteisiin, mutta ainakaan minua elokuva ei juurikaan hetkauttanut. Ikävä vaan, että mainiosta kauhuromaanista on saatu näin vaisu leffaversio aikaiseksi. Odotetaan seuraavaa tulkintaa – liekö se sitten parempi.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Paramount Home Media Distribution, 2019