STOP THE PRESS!

Neiti Julie

Neiti Julie
Kuva: Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatteri Eino Salmelaisen näyttämö pe 30.8.2019
Näytelmäkirjailija: August Strindberg
Ohjaus ja suomennos: Michael Baran
Visuaalinen suunnittelu: Kimmo Viskari
Musiikki: Juhani Nuorvala
Valosuunnittelu: Juha Haapasalo
Äänisuunnittelu: TJ Mäkinen
Rooleissa: Eriikka Väliahde, Janne Kallioniemi, Emmi Kaislakari
Arvio: 4/5

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat matkoilla olevan kreivin keittiöön, jossa palvelija Jean (Kallioniemi) ja keittäjä Kristin (Kaislakari) viettävät aikaansa ihmetellen kreivin tyttären Julien (Väliahde) touhuja. Julie pistäytyy keittiöön ja Kristinin mentyä nukkumaan, hän onnistuu houkuttelemaan Jeanin mukaansa juhannustansseihin. Kun he palaavat takaisin talolle, on tilanne muuttunut. Kristinin kanssa kihloissa oleva Jean huomaa, että hänen ja Julien välillä kipinöi. Siksi hän varoittaa tätä, ettei tämä leikkisi tulella ja nuorena miehenä hän ei pysty hallitsemaan halujaan. Palvelijoiden kanssa leikittelevä neitokainen saa miehen pauloihinsa, mutta ei kuitenkaan tajua, minkä hän tapahtumaketjun hän käynnistää.

Ruotsalaisen August Strindbergin (1849-1912) Neiti Julieta pidetään yhtenä modernin draaman suurimmista merkkiteoksista. Vaikka romaanin julkaisusta onkin kulunut yli 130 vuotta, sen tarina on yhä vahva, vaikka hieman pölyttynyt. Onneksi ohjaaja-suomentaja Baran on onnistunut putsaamaan pölyt pois tarinasta ja tuomaan sen tyylikkäästi nykykatsojille. Kyse on valtapelistä ja röyhkeydestä, jossa mukana on myös paljon narsistisia piirteitä ja se on todella kiehtovaa. Teksti tarjoaa erittäin tiukan parituntisen esityksen, johon kun lisätään vahvat näyttelijäsuoritukset, on kokonaisuus melkolailla täydellinen. Eriikka Väliahde viettelevänä, mutta lopulta tunnerikkoisena Juliena tekee yhden uransa hienoimmista roolisuorituksista. Hän tekee hahmostaan vahvan, mutta myös sopivan rikkoutuneen, että katsoja suorastaan liimautuu häneen. Lisäksi Jeania taidokkaasti näyttelevä Kallioniemi antaa vastavoimaa Väliahteen Julielle, jonka kanssa käytävät dialogit ovat suorastaan vahvaa vääntöä. Tähän kun lisätään nuhteetonta ja Jumalan kuria arvostava Kallioniemi. Hän muuntautuu mainiolla tavalla roolissaan käskytettävän palvelijan roolista muka vahvemmaksi hahmoksi. Mukaan vielä nuhteettoman Kristinin roolia vakuuttavasti esittävän Kaislakarin tulkinta, niin homma on melkolailla lähde täydellinen. Yksi ainoa miinusmerkki esitykselle tulee ja se on saksofonin osuus. Kaikelle kunnioituksella, mutta miksi se piti näytelmässä olla, se ei oikein mielestäni kokonaisuuteen sopinut. Mutta pienestä miinuksesta huolimatta, Tampereen Työväen Teatterin Neiti Julie on onnistunut teatterikokemus.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net