STOP THE PRESS!

Poikabändi

Poikabändi
Kuva Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatteri suuri näyttämö to 5.9.2019
Ohjaus ja käsikirjoitus: Heikki Syrjä, Riku Suokas
Sävellys: Risto Asikainen, Kristian Maukonen, Pekka Siistonen
Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu: Jaana Aro
Kapellimestari: Pekka Siistonen
Koreografia: Markku Nenonen
Valosuunnittelu: Sami Rautaneva
Äänisuunnittelu: Kalle Nytorp
Rooleissa: Jari Ahola, Jon-Jon Geitel, Lauri Mikkola, Saska Pulkkinen, Jonas Saari, Petra Ahola, Heidi Kiviharju, Verneri Lilja, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Jaana Oravisto, Karoliina Vanne, Matti Pussinen-Eloranta, Aimo Räsänen
Arvio: 4/5

90-luvun alussa Karilla (Ahola) ja Makella (Muje) on yhteinen äänimainosyhtiö, joka joutuu konkurssiin ja pojat palaavat maitojunalla takaisin Toijalaan, josta ovat alunperinkin lähteneet. Lama on nousussa, eikä töitä ole tiedossa. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, että saisi leipänsä tiennattua. Pian Karille syntyy idea poikabändistä, joka breikattuaan voisi valloittaan aluksi koko Suomen ja ehkä sitten jotain muutakin. Pojat järjestävät koe-esiintymistilaisuuden, josta muutama valikoituu bändiin, yksi uskonnollisista piireistä. Mukana ovat Karin (tai siis taiteilijanimeltään Gari) lisäksi, Matteus (Geitel), Korppi (Mikkola), Seitti (Pulkkinen) ja Juzzi (Saari). Nyt pitäisi saada tehtyä iskevä hittikappale, jolla saadaan levy-yhtiön ovet auki ja päästään valloittamaan kansakunta. Mutta matka maineeseen ja mammonaan on kivikkoinen ja moni asia tulee entisestään mutkistumaan.

On rehellisesti myönnettävä, ettei tyttö/poikabändien musiikki 90-luvulla iskenyt allekirjoittaneeseen niin hyvin, että olisin bändejä diggailut. Siksi suhtautuminen tähän musiikkinäytelmään oli alunperinkin hieman skeptinen ja epäileväinen, että pidänkö tästä lainkaan. Vielä ennen esityksen alkua olin vielä, että varmaan tulee tylsää meikäläiselle. Väärin. Esityksen jälkeen huomasin olevani viihdytetty alusta loppuun saakka. Juuri niin. Tämä ei ole mitään vakavaa teatteria, vaan kunnon musiikkiteatteria ihan isolla M:llä. Tässä näkee juuri Tampereen Työväen Teatterin ammattitaidon upeine lavastuksineen, koreografioineen ja asiansa hallitsevineen näyttelijöineen. Siihen kun vielä lisätään kolmikon Asikainen-Maukonen-Siistonen tekemä ysärimäinen musiikki, niin kombo on lähes täydellinen. Ainoa miinus viidestä on käsikirjoitus. Vaikka melko hyvin homma pyöriikin, niin paikoitellen tulee sellaisia kohtauksia, joissa tilanteiden kulku hieman tökkii. Se menköön tönkkömäisen 90-luvun piikkiin. Täytyy myöntää, että Poikabändi on kelpoa komediallista musiikkiteatteriviihdettä koko rahan edestä. Vaikkei olisikaan poikabändien fani.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net