STOP THE PRESS!

Rambo: Last Blood

Rambo: Last Blood
Kuva: Yana Blajeva.

Ohjaus: Adrian Grunberg
Käsikirjoitus: Matt Cirulnick, Sylvester Stallone
Tuotanto: Avi Lerner, Kevin King Templeton, Yariv Lerner, Les Weldon
Näyttelijät: Sylvester Stallone, Paz Vega, Yvette Monreal, Adriana Barraza
Arvio: 1,5/5

John Rambo (Stallone) viettää rauhaisia eläkeläispäiviä asustellen isänsä vanhalla farmilla yhdessä pitkäaikaisen apulaisen ja sukulaistyttären Gabriellan (Barraza) kanssa. Gabriellan äiti on kuollut ja isä on hylännyt tytön tämän ollessaan hyvin pieni. Tyttö on saanut selville isänsä olinpaikan ja haluaisi lähteä tätä tapaamaan. Rambon vastusteluista huolimatta hän onnistuu matkustamaan Meksikon puolelle. Siellä Gabriella tapaa entisen ystävänsä, joka on etsinyt tämän isän olinpaikan. Saatuaan jäätävän vastaanoton, hän lähtee ystävänsä houkuttelemana baariin. Tästä illasta muodostuu hänelle kauhea kokemus, sillä meksikolainen kartelli kaappaa hänet paritusrinkiin. Kun Rambolle selviää, ettei Gabriella olekaan siellä mihin hän on ilmoittanut menevänsä, niin Rambo päättää lähteä pelastamaan tytön Meksikon puolelta. Taistelu pahoja tyyppejä vastaan ei tule olemaan helppoa.

Ensimmäisen John Rambosta kertovasta elokuvan, Taistelija, ensi-illasta on kulunut lähes neljäkymmentä vuotta. Se synnytti elokuvasaagan, jonka viides ja näillä näkymin viimeinen osa tämä on. Stallonen tähdittämä entinen Vietnamin sodan veteraani on käynnyt melkoisen reissun näiden vuosikymmenien aikana. Ensin yhteiskunnan hylkäämänä sotilaana, joka seuraavassa elokuvassa värvätään suoraan kivilouhokselta pelastamaan amerikkalaisia sotilaita yhden miehen sodassa mm. ilkeämielisiä venäläisiä vastaan ja niin edelleen. Vaikka Rambo-elokuvasaaga onkin kuvastanut aikoinaan tiettyjä amerikkalaisen yhteiskunnan kipeitä kohtia sekä Reaganin ajan supersankarihumppaa, niin lopulta niiden kokonaisuus on ollut lähinnä toimintaviihdettä rankan väkivallan kera.

Samaa linjaa jatkaa myös tämä viides elokuva. Jos totta puhutaan, niin nyt mennään oikeastaan sillä osastolla, että sanoisin tätä enemmän sadistimaiseksi viihteeksi. Tässä nimittäin on muutama aika raakakin kohta, jotka saivat ainakin allekirjoittaneen tuntemaan ällöoloa. Tiedän, että kyseessä on viihde-elokuva ja tarinasta on pyritty tekemään mahdollisimman aito raakuuksineen, kuten meksikolaisten rikollisliigojen touhu yleensä on, mutta allekirjoittaneen mielestä kaikkea ei olisi tarvinnut näyttää. Katsoja voi myös vihjauksestakin luoda oman ajatuksensa siitä, mitä tilanteessa tapahtui. Jos elokuvasta pitää mainita jotain positiivista, niin se on Stallone itse. Hän on roolissaan kasvanut. Rambosta löytyy jo sisäinen rauha alkuaikojen levottomien vuosien jälkeen. Se kuvastaa hyvin myös näyttelijää itseään. Hän on selvästi valmis sanomaan jäähyväiset mainekkaalle roolilleen. Mutta sekään ei paranna elokuvaa. Tarina on melkolailla tylsä ja ennen kaikkea yllättävän raaka.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net