STOP THE PRESS!

Marian paratiisi

Marian paratiisi
Kuva: Sami Kuokkanen

Ohjaus: Zaida Bergroth
Käsikirjoitus: Anna Viitala, Jan Forström
Tuotanto: Daniel Kuitunen, Kaisla Viitala
Näyttelijät: Pihla Viitala, Satu Tuuli Karhu, Saga Sarkola, Tommi Korpela, Elina Knihtilä, Jan Korander
Arvio: 4/5

Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle ja elokuvan alussa Kokkolaan, jossa karismaattinen Maria Åkerblom (Viitala) uskonlahkonsa jäsenineen on joutunut vainotuksi. He joutuvat siirtymään pois pohjoisesta pääkaupunkiseudulle. Ennen kuin he pääsevät sinne, on heidän pysähdyttävä ’hengähtämään’ kuvankauniiseen kartanoon, Villa Toivolaan. Vaikka jokainen jäsenistä vannoo uskollisuuttaan Marialle, on hänelle vain yksi henkilö läheisin. Hänen lojaali seuraajansa nuori Salome (Karhu), joka pitää Mariaa hänen läheisimpänä ihmisenään. Siksi hän uskoo kaikkeen, mitä Maria hänelle sanoo. Mutta millainen loppujen lopuksi tämä vetovoimainen nainen todella on?

Elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja toisena tuottajana toiminut Kaisla Viitala kertookin esitteessä, että hän kuuli lapsuudessa hurjia tarinoita tästä lahkosta. Hänen isosiskonsa Anna puolestaan jututti vielä elossa olevia entisiä lahkolaisia. Kun mukaan on otettu parivaljakko ohjaaja Zaida Bergroth ja käsikirjoittaja Jan Forström, joiden tuotoksia ovat elokuvat Skavabölen pojat (pohjautuen Antti Raivion samannimiseen näytelmään), Hyvä poika ja Miami, niin tiedossa on kiehtova elokuva. Se on kertomus siitä, kuinka ihmisiä vahvasti manipuloitiin niin, etteivät he pystyneet tekemään omia johtopäätöksiään ohi vahvan ihmisen ohjauksen. Ainoa ihminen joka sai nauttia elämästä oli itse Maria.

Kuten elokuvan nimikin sen kertoo, tällaiseen paratiisiin pääseminen oli talon asukkaalle harvinaista. Salomen pääseminen voimaihmisen viereen oli juuri sellaista kulttimeininkiä, joista ollaan myös myöhempinä aikoina kuultu. Miten kulttijoukon johtaja manipuloi lähellä oleviaan niin, että nämä sokeasti uskovat tämän sanaan ja toimintaan? Viitalan ja Karhun välinen näyttelijätyö on sen verran luonteikasta ja toimivaa, että katsoja saa aidosti otteen heidän välisestä tarinastaan, eikä se päästä katsojaa otteesta koko aikana. Siihen kun vielä lisätään Sarkolan ulkopuolelta ilmestyvä Malin, joka rikkoo tietyn idyllin, saadaan tarinalle toisenlainen rytmi.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net