STOP THE PRESS!

Piina

Piina
Kuva. Harri Hinkka

Tampereen Teatterin Frenckell -näyttämö to 3.10.2019
Kirjoittanut: William Goldman perustuu Stephen Kingin romaaniin
Suomennos: Timo Mikkola
Ohjaus: Antti Mikkola
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Mikko Saastamoinen
Valo- ja videosuunnittelu: Tiiti Hynninen
Äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
Rooleissa: Esa Latva-Äijö, Mari Turunen, Jukka Leisti
Arvio: 4/5

Menestyskirjailija Paul Sheldon (Latva-Äijö) on matkalla pienestä coloradolaisesta Silver Creekin kaupungista kotiin New Yorkiin, kun hän ajaa lumimyrskyssä pahasti lumikinokseen, menettäen tajuntansa. Sairaanhoitajana toimiva Annie Wilkes (Turunen) pelastaa hänet ja tuo miehen kotiinsa hoidettavaksi. Tästä alkaa näytelmä. Kun Paul tulee tajuihinsa, hänelle selviää, että Annie on hänen ykkösfaninsa, joka rakastaa tämän Misery-kirjoja. Hän on lukenut ne kaikki. Kun Annie saa käsiinsä uunituoreen Misery-kirjan, jossa päähenkilö kuolee, alkaa Annien pinna kiristyä ja tilanne todella tulee muuttumaan.

Moni muistaa Piinan vuonna 1990 valmistuneesta Rob Reinerin ohjaamasta elokuvasta, jossa Annien roolissa nähtiin kyseisestä roolista parhaan naispääosan Oscarin voittanut Kathy Bates ja Paulin roolissa James Caan. Varsinkin Batesin roolisuoritus oli niin hyytävä, että se on varmasti monen mieleen jäänyt pitkäksikin aikaa. Kun lähdet tätä näytelmää katsomaan, unohda kokonaan tuo elokuva, sillä alkuperäisenkin elokuvan käsikirjoittaja Goldman on sovittanut tarinan kunnolla näyttämöä varten sen olematta kalpea kopio elokuvan käsikirjoituksesta. Nyt hahmot pääsevät kunnolla esiin ja tilanteetkin saadaan rullaamaan näyttämön ehdoilla. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita, mutta olisin ehkä kaivannut Turusen tulkintaan Anniessa enemmän sisäistä raivoa, silloin kun hän ei saa Sheldonia tekemään kaikkea mitä hän haluaisi tämän tekevän. Mikkolan ohjaus on sujuvaa ja suomennoksen tehneen veljensä teksti luontevaa ja istuu hyvin näyttelijöiden suuhun. Kiitokset saavat myös lavastus- ja videosuunnittelu. Nämä osa-alueet loivat tarinaan myös omat jännitteensä ja tunnelmansa. Frenckellin näyttämö näytti jälleen kerran isommalta näyttämöltä kuin mitä se todellisuudessa on. Kaiken kaikkiaan Piina tarjoaa kelpoa jännitysteatteriviihdettä aikuiseen makuun.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net