STOP THE PRESS!

Juhannustanssit

Helmi-Leena Nummela, Kaisa Sarkkinen, Miia Selin, Eriikka Väliahde, Emmi Kaislakari, Minea Lång, Mika Honkanen, Juha-Matti Koskela, Verneri Lilja, Joel Mäkinen, Jyrki Mänttäri
Kuva: Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatterin iso näyttämö ke 16.10.2019
Hannu Salaman romaanin pohjalta käsikirjoittanut Juho Gröndahl

Ohjaus: Linda Wallgren
Sävellys: Joonas Mikkilä
Koreografi: Samuli Nordberg
Musiikin sovitus, tuotanto ja johto: Paavo Malmberg ja Joonas Mikkilä Lavastussuunnittelu: Janne Vasama
Valosuunnittelu: Eero Auvinen
Videosuunnittelu: Pyry Hyttinen
Pukusuunnittelu: Marjaana Mutanen
Äänisuunnittelu: Kalle Nytorp ja Paavo Malmberg
Näyttelijät: Helmi-Leena Nummela, Kaisa Sarkkinen, Miia Selin, Eriikka Väliahde, Emmi Kaislakari, Minea Lång, Mika Honkanen, Juha-Matti Koskela, Verneri Lilja, Joel Mäkinen, Jyrki Mänttäri
Arvio: 4/5

On lokakuu ja nyt vietetään juhannusta kuin viimeistä päivää. Luvassa on tanssia, ihmissuhdekiemuroita, ryyppäämistä, naimista ja jopa ”sanakaraokea” yleisön tunnelman nostattamiseksi. Sekä tietenkin ne romaanista sensuroidut synnilliset säkeet.

Tuskinpa vaan kirjailija Hannu Salama pystyi edes kuvittelemaan yli 50 vuotta sitten, millaisen näytelmäversion hän tulisi näkemään uudella vuosituhannella. Kun nuoret tekijät saivat kirjailijalta vapaat kädet toteuttaa näytelmän, he todella sen tekivät. Teos on todellakin aivan uudenlaista kerrontaa, jossa mukana on toki Salaman tarinan henki, mutta on toteutettu täysin uudella ja raikkaalla otteella. Käsikirjoituksesta vastannut Gröndahl ravistaa jo kunnolla pölyttynyttä aihetta tuoden siihen uudenlaisen meiningin ja absurdinkin huumorin. Ohjaaja Wallgrenin ohjauksessa näyttelijät suorastaan pääsevät lentoon ja katsojasta tuntuu siltä kuin olisi itse paikalla sivustaseuraajana. Tai oikeammin katsoja onkin, sillä osa katsojista on sijoitettu näyttämölle ja katsomossa olevat katsojat pääsevät osallisiksi mm. aiemmin mainitsemaani ’sanakaraokeen’.

Vapautta on tekijöillä ollut, mutta paljon on karsittukin. Varsinkin kiroilua on nykyversiossa vähemmän, mikä toisaalta on hyväkin juttu. Liiallinen ruokottomuus ei kuulostasi kovin järkevältä nykykatsojan korvissa. Siksi tekijöiden ratkaisu on onnistunut. Kun käsikirjoitus on oivallinen ja jopa hauska, tarjoaa se hyvän pohjan taidokkaille näyttelijäsuorituksille. Jokainen tekee rooleissaan todella onnistuneet näyttelijäsuoritukset ja ennen kaikkea luonnolliset niin, ettei katsoja voisi uskoa olevansa katsomassa näytelmää, vaan tositapahtumia. Muutenkin teknisesti homma todella pelittää aina valoista, äänistä, lavastuksesta ja musiikista lähtien. Jos jotain miinusta täytyy antaa, niin se on loppupuolen yllättävän pitkä strobovalo-osuus. Siinä kohtaa jouduin ainakin itse pitämään silmät kiinni, etten saanut päänsärkyä. Joka tapauksessa Juhannustanssit on oivallinen esimerkki siitä, kuinka vanha klassikko voi saada uuden buustauksen, joka herättää ajatuksia myös uuden sukupolven katsojissa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net