STOP THE PRESS!

Koirat eivät käytä housuja

Koirat eivät käytä housuja
(C) Helsinki-Filmi

Ohjaus: J-P Valkeapää
Käsikirjoitus: J-P Valkeapää, Juhana Lumme
Tuottajat: Aleksi Bardy, Helen Vinogradov
Näyttelijät: Pekka Strang, Krista Kosonen, Ilona Huhta, Jani Volanen, Oona Airola
Arvio: 5/5

Leskeksi jäänyt kirurgi Juha (Strang) elää ahdistuneena menneisyyden kahleissa. Hän ei pääse tunteistaan irti, kunnes tapaa dominana toimivan Monan (Kosonen). Siinä missä kumpikin elää normaalia elämää päivällä, on ilta täysin erinlainen. Heidän välilleen syntyy omituinen suhde. Ronskein ottein Mona saa Juhasta irti tukahdetut tunteet, jotka hän on pitkään salannut. Mitä pidemmälle sessioissa mennään, sitä enemmän purkautuu käsittelemätöntä surua, joka voi koitua myös hänen kohtalokseen.

Elokuva on herättänyt ennen Suomen valkokankaille saapumistaan paljon keskustelua ja se on nähty monilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla jopa palkintoja kahmimassa. Tätä elokuvaa voi aidosti sanoa kotimaisella tasolla kansainväliseksi elokuvaksi. Se on sekä tarinaltaan että visuaalisuudeltaan aivan eri luokkaa kuin monet suomalaiset elokuvat. Vaikka Koirat eivät käytä housuja onkin hieno kokonaisuus kaikenkaikkiaan, se jää valitettavasti pienen yleisön elokuvaksi jo pelkästään aiheensa takia. Toivoisin, että moni katsoja uskaltautuisi menemään elokuvateatteriin ja kokea aivan erilaisen elokuvakokemuksen kuin mihin suomalaisissa elokuvissa on totuttu. Valkeapään elokuvat eivät ole olleet helppoja, mutta ne antavat paljon ajattelemisen aihetta katsomisen jälkeen.

Kun kyseessä on omituinen rakkaustarina ja tarinassa on kaksi vahvaa hahmoa, niin tarvitaan taidokkaat näyttelijät. Sekä Strang että Kosonen tekevät ehkä uransa vahvimmat ja uskottavimmat roolisuoritukset. Varsinkin Strang, jonka esittämä Juha on kuitenkin elokuvan päähenkilö, on roolissaan aidosti haavoittuvainen mies, joka yrittää saada tunteensa ulos vaikka väkisin. Kosonen puolestaan Monana on sopivan napakka sanoissaan ja tiukka otteissaan. Muutenkin sivurooleissa nähdään niihin sopivat näyttelijät, jotka täydentävät mainiosti tarinan kokonaisuutta. Toinen asia mikä on ollut Valkeapään elokuvien ominaispiirre on visuaalisuus. Tälläkään kertaa siitä siitä luisteta. Pietari Peltolan huikea kuvaus luo elokuvaan sanattomat fiilikset, jotka välittyvät katsojan alitajuntaan räjähdysmäisesti.

Kokonaisuus ratkaisee, tämä on yksi vuoden 2019 hienoimmista suomalaisista elokuvista.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net