STOP THE PRESS!

Elling

Elling
Kuva: Vilma Ala-Haavisto

Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö pe 1.11.2019
Kirjoittanut Axel Hellstenius perustuen Ingvar Ambjørnsenin romaaniin Brodre i Blodet
Suomennos: Henri Kapulainen
Ohjaus: Samuli Reunanen
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Aili Ojalo
Äänisuunnittelu: Jouni Koskinen
Valosuunnittelu: Tuomas Vartola
Näyttelijät: Johannes Korpijaakko, Ville Majamaa, Antti Tiensuu, Eeva Hakulinen, Kirsimarja Järvinen
Arvio: 5/5

Elling (Korpijaakko) on mies, jonka mielenterveys on järkkynyt, eikä sosiaalisissa taidoissakaan ole kehumista. Äitinsä kuoleman jälkeen hänet sijoitetaan mielisairaalaan, jossa hän tapaa hidasälyisen, ronskin, mutta hyväsydämisen Kjell-Bjarnen (Majamaa). Heistä tulee pikkuhiljaa parhaimmat ystävykset, jotka pystyvät turvautumaan toisiinsa. Varsinkin silloin, kun heille tarjoutuu mahdollisuus muuttaa omaan kotiin. Heidän valvojanaan toimii Frank (Tiensuu), joka rehvakkaasti hoitaa hommansa, mutta lopulta osoittautuu yhtä rikkoutuneeksi kuin nämä kaksi kaverusta. Kuvioihin ilmaantuu myös yläkerran nainen Reidun (Hakulinen), joka pistää lopulta ystävysten välit tiukasti vastatusten. Voiko ystävyys kestää tämän ja muutkin vaikeudet?

Muistan joskus 2000-luvun alussa nähneeni Ellingin tarinan elokuvana valkokankaalta. Kun kokoelmistani ei löytynytkään tuota elokuvaa DVD:nä, niin muistikuvani tarinasta jäivät melkolailla hämäriksi. Onneksi näin, sillä pääsin katsomaan tätä näytelmää ilman ennakkoajatuksia. Täytyy ensimmäiseksi todeta, että mikä esitys! Tämähän löi suorastaan allekirjoittaneen ällikällä. Teksti on älykäs, koskettava, inhimillinen ja jopa hauska, eikä jätä katsojaa ollenkaan kylmäksi. Tässä tarinassa on kyse ihmisyydestä ja siitä, miten me kohtelemme kanssaihmisiä. Onko ihminen huonompi, jos hän kärsii mielenterveydellisistä ongelmista? Voiko sellainen ihminen olla ilman ystäviä? Miten yhteiskunta heihin suhtautuu? Juuri näitä kysymyksiä heräsi ainakin itselleni mieleen tätä katsellessani. Elling on suorastaan kauniilla tavalla sympaattisen positiivinen tarina, jollaisia harvemmin näkee tänä päivä näyttämöllä tai valkokankaalla. Varsinkin tällaisten negatiivisten uutisten aikana ihmisten pitäisi kokea myös jotain positiivista, jotta mieli pysyisi yhtä pirteänä kuin Ellingillä ja Kjell-Bjarnella. Ovatko he todella mielisairaita, jos elämänilo on kuitenkin keskivertoihmistä parempi?

Näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovat loistavia. Ennen kaikkea Ellingia ja Kjell-Bjarnea esittävät Korpijaakko ja Majamaa tekevät rooleissaan todella uskomattoman hienot roolisuoritukset. He pääsevät sellaisiin atmosfääreihin tunneskaaloissa, että ne koskettavat katsojaa syvälle sydämeen, saaden tuntemaan aidosti hahmojen tunteet. Siihen kun lisätään erinomaiset sivuhahmot – varsinkin pisimpään näyttämöllä nähtävä sosiaalityöntekijä Frankia esittävä Tiensuu, on todellinen miestrio valmis. Kun hommaan lisätään vielä huikaisevat naissivuroolit, Reidun (Hakulinen) ja tarjoilijatar Johanne (Järvinen), on kakku täydellinen. Eikä siis mikään ihme, että ensi-iltayleisö taputusten lisäksi tömisteli jaloillaan lattiaa. Sen verran vaikuttavaa teatteria oli tarjolla. Samuli Reunasen taidokkaasti ohjaama Elling saa minulta täydet viisi tähteä.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net