STOP THE PRESS!

Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds)

Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds)Ohjaus ja käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Tuotanto: Lawrence Bender
Pääosissa: Brad Pitt, Mélanie Laurent, Christoph Waltz, Eli Roth, Michael Fassbender, Diane Kruger, Daniel Brühl, Til Schweiger
Arvio: 4,5/5

Quentin Tarantino on viimeiset parikymmentä vuotta selvittänyt jokaisessa mahdollisessa tilanteessa haluavansa tehdä uusintaversion Enzo G. Castellarin italialaishalpiksesta Inglorious Bastards. Nyt tuo elokuva on sitten totta. Castellarin elokuvan kanssa sillä on silti hyvin vähän tekemistä; nimi on melkein sama, toisessa maailmansodassa saksalaisten linjojen takana liikutaan ja koko sodan kulun kääntävä hullunrohkea operaatio pitäisi toteuttaa. Castellarin hurtti huumorikin on säilytetty, tosin sekin on sitä, mitä Tarantino yleensäkin elokuvissaan viljelee.

Tarantinolle tyypillisesti Kunniattomien paskiaisten viiteen lukuun jaettu tarina haroo vähän sinne ja tänne, mutta yksinkertaistettuna juoni menee jotenkin näin: Luutnantti Aldo Raine (Brad Pitt) johtaa juutalaisista koottua sissijoukkoa, joka aiheuttaa tuhoa saksalaisten linjojen takana. Kunniattomiksi paskiaisiksi sissejä kutsutaan, sillä he mm. ottavat tappamiltaan vihollisilta päänahkoja ja muutenkin käyvät sotaa omilla brutaaleilla säännöillään. Juutalaisten metsästäjäksi nimitetty SS-eversti Hans Landa (Christoph Waltz) hoitelee lempinimensä mukaisia hommia ja päätyy lopulta ajamaan takaa paskiaisiakin. Juutalainen Shoshanna Dreyfus (Mélanie Laurent) johtaa elokuvateatteria miehitetyssä Pariisissa ja hautoo kostoa. Kaikkien tiet törmäävät, kun koko natsieliitti pitäisi tappaa.

Elokuvat, ja mikä tahansa taide, kuvaa yleensä jotenkin todellisuutta. Tarantino tekee sikäli metafiktiota, että hänelle tuo todellisuus on muut elokuvat ja populaarikulttuuri yleensä. Kunniattomissa paskiaisissa Tarantino menee oikeastaan vieläkin pidemmälle. Elokuvan hahmot ovat kaikki tavalla tai toisella juuri elokuvan kanssa tekemisissä: löytyy elokuvateatterin johtaja, joka tekaisee itsekin pienen elokuvan; on sotasankari, jonka urotöistä kertovassa elokuvassa hän itse näyttelee; on näyttelijä, joka näyttelee vakoilijaa oikeassa elämässä; löytyy jopa elokuvakriitikko, josta on tullut vakoilija. Jne. jne. Elokuvan elokuvassa varsinainen ohjaaja on omassa ”taiteessaan” täydellisyyteen pyrkivä Aldo Raine ja pääosan esittäjä eversti Landa, jonka takki kääntyy juuri niin päin kuin käsikirjoitus vaatii. Tarantinolle fiktio on todellisempaa kuin todellisuus ja fiktion tekeminen fiktiosta se oikea todellisuus.

Enpä tiedä Tarantinon lisäksi yhtään muuta ohjaajaa, joka pystyy luomaan, ylläpitämään ja vielä jatkuvasti kiristämään piinaavaa tunnelmaa pelkillä pitkillä puheilla ja taitavalla kameran käytöllä. Elokuvan avausjakso on tästä malliesimerkki. Puhetta riittää muutenkin, kuten aina Tarantinolla. Eri kielillä, aksenteilla ja murteilla leikittely on Kunniattomissa paskiaisissa holtittoman hauskaa. Varmasti kai joku voi pitää elokuvan huumoria ja brutaalia väkivaltaa mauttomana, mutta itse ainakin hykertelin ja nautin suuresti. Henkilöohjaajana Tarantino on aina ollut erinomainen, ja varsinkin Christoph Lanz eversti Landana tekee tässä täydellisen suorituksen. Mainio elokuva.

Ekstroilta olisi kyllä toivonut enemmän; nyt mukana on vain kaksi pidennettyä ja yksi poistettu kohtaus sekä itsensä Goebbelsin tuottamaksi merkitty noin kuusiminuuttinen, mustavalkoinen lyhytelokuva Nation’s Pride, jossa saksalainen tarkka-ampuja pistää amerikkalaisia sotilaita pinoon ihan tosissaan. Taattua Tarantinoahan tämäkin: muutamaan minuuttiin mahtuu ties kuinka monta viittausta muihin elokuviin, ja ylettömäksi kiihtyvässä lahtauksessa voi nähdä jopa itseironiaa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Universal Pictures Home Entertainment, 2009

Traileri: