STOP THE PRESS!

Magneettimies

Magneettimies Ohjaus: Arto Halonen, käsikirjoitus ja tuotanto: Arto Halonen
Arvio: 4/5

Pekka Strengistä tuskin olisi tullut yhtä myyttistä kulttihahmoa, jos hän ei olisi poistunut tästä maailmasta 11. huhtikuuta 1975, pahalaatuisen syövän uuvuttamana – vain 26-vuotiaana. Lyhyen, mutta sitäkin merkittävämmän levytysuransa aikana hän käsitteli väistämätöntä poislähtöään moneltakin eri kantilta. Tämä loi hänen kappaleihinsa aivan ainutlaatuista, hyytävää syvyyttä. Naiivit, monesti jopa lastenlaulumaiset kappaleet sisältävät usein varsin synkkääkin sanomaa, toivonkipinöitä ja uskoa tuonpuoleiseen unohtamatta.

Tähän asti Pekka Streng on ollut hyvin mystinen hahmo, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. Miehestä on julkaistu virallisesti peräti yksi valokuva ja tehty tasan yksi haastattelu, joka sekin julkaistiin muutama vuosi artistin kuoleman jälkeen. Hän ei yksinkertaisesti halunnut julkisuutta. Olisiko Pekka Streng halunnut hänestä tehtävän dokumenttielokuvan? Arto Halosen dokumentti Magneettimies on kulttuuriteko, siitä ei pääse mihinkään. Elokuva päästää katsojan tirkistämään mystisen miehen elämään tämän ystävien ja sukulaisten kautta. Kuinka salaperäinen hahmo herra Streng sitten lopulta olikaan?

Vähäisen julkisuuskuvan perusteella Pekasta on voinut aiemmin saada käsityksen, että kyseessä olisi ollut erakkoluonteinen, hiukan sisäänpäinkääntynyt ja hiljainenkin kaveri. Dokumentti kuvaa Strengin pikemminkin herkkänä, mutta sanavalmiina hippinä, jolle oma identiteetti ja sen säilyttäminen on tärkeintä. Kiinnostus salatieteisiin, huumeet, pitkä tukka sekä sodanvastaisuus olivat 60-luvulla suorastaan muotia. Streng olikin aikansa lapsi, ja perin lahjakas sellainen. Pekka Strengin syvällinen itsetutkiskelu purkautui ulos musiikin ja runojen muodossa. Hänen ulosantinsa onkin vaikuttanut sittemmin lukuisten ihmisten, niin taiteilijoiden kuin tavallisten pulliaistenkin elämään, mikä dokumentista käy mainiosti ilmi.

Dokumentin toteutusta kriittisemmin pohdittaessa itselleni heräsi kysymys siitä, miksi ohjaaja on halunnut alleviivata omaa innostustaan, tietouttaan sekä mielipiteitään antamalla itselleen näinkin paljon ruutuaikaa. Tästä jäi lähinnä sellainen maku, että Halonen yrittää nostaa itseään jonkinlaiselle jalustalle. Streng jos kuka olisi henkilö, jota pitäisi käsitellä asiaankuuluvalla nöyryydellä. Lisäkritiikkinä huonosti tehdyn ja ontuvan tietokonegrafiikan tilalle olisin kaivannut jotakin hitusen luonnonmukaisempaa artsuilua. Myös elokuvan rakenteen hienoinen sillisalaattimaisuus söi tunnelmaa, mutta ei pahasti.

Kokonaisuutena Magneettimies on kulttuurihistoriallisesti kullanarvoinen dokumentti miehestä, josta aiemmin ei ollut juurikaan tietoa saatavilla. Strengien perhealbumit ovat vihdoin avautuneet, mikä on kerrassaan hienoa, vaikka maestro itse ei julkisuudesta niinkään välittänytkään. Aivan kaikkea dokumentissa ei sentään kerrota, eikä esimerkiksi Pekka Strengin vaimon näkökulmaa juuri nähdä eikä kuulla. Streng-faneilla ei ole mitään syytä jättää kyseistä dokumenttia katsomatta, ellei joku sitten halua säilyttää totuttua välimatkaa idoliinsa. Tuskin kenenkään Streng-kuva on entisensä tämän dokumentin nähtyään.

Tällä dvd-julkaisulla mukana on myös helmikuussa 2009 Helsingin Tavastia-klubilla taltioitu Pekka Streng -tribuuttikonsertti. Strengin lauluja tulkitsevat mm. 22-Pistepirkko, Emma Salokoski, Pauli Hanhiniemi, Ville Leinonen, Laura Närhi, Jarkko Martikainen, Jonna Tervomaa ja Olavi Uusivirta. Musiikista vastaa Jukka Hakokönkään Olympiaorkesteri.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Art Films, 2009