STOP THE PRESS!

The Expendables

The Expendables Ohjaus: Sylvester Stallone
Käsikirjoitus: Sylvester Stallone, Dave Callaham
Tuotanto: Kevin King, Avi Lerner,John Thompson
Pääosissa: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li, Dolph Lundgren, Mickey Rourke, Giselle Itié, Arnold Schwarzenegger, Bruce Willis, Eric Roberts
Arvio: 3/5

Ilman suomennosta kuvaruuduille jyristävä The Expendables kokoaa yhteen nimekkään kaartin toimintaleffoissa kunnostautuneita voimanpesiä, joita näyttelijöiksikin jossain tituleerataan. Expendables on nimitys entisille agenteille, jotka ovat yhdistäneet voimansa eräänlaiseksi palkka-armeijaksi ja joka ottaa rahat pois kun tarvitaan puhdistusta, pesua ja linkousta. Ryhmää johtaa itsepäinen mutta elämässään hakoteillä harhaileva Barney Ross ja porukka lentelee omalla lentokoneella ympäri maailmaa, missä ikinä sitten väkivaltaa satutaankaan tarvitsemaan. Uusin toimeksianto vie ryhmärämän Vilenan saarivaltioon Karibialle. Valtion generalissimus olisi päästettävä hengiltä mutta tehtävä on liian uskalias jopa tälle kaiken kokeneelle sakille. Tiedustelureissulla kuitenkin kenraalin tytär ruskeine silmineen tekee Rossiin niin suuren vaikutuksen, että hän aikoo omansa ja porukkansa hengen kaupalla palata sittenkin suorittamaan tehtävän loppuun, maksoi mitä maksoi. Osa uskollisista apureista seuraa, osa loikkaa kenraalin ja häntä rahoittavan huumekeisarin joukkoihin ja hurja luotienvaihtohan siitä seuraa.

Nyt olisi helppoa olla väsynyt kyynikko ja haukkua elokuvan velttoa käsistä, juonen ammottavia aukkoja, henkilökuvien ohuutta, näyttelijätyön heppoisuutta, musiikin mielikuvituksetonta käyttöä, taistelukohtausten pitkäveteisyyttä, koko rakennelman ennalta-arvattavuutta tai ylipäätään rahastuksen makua tässä vanhojen poikien re-unionissa mutta mitäpä se hyödyttäisi. Juttuhan on niin, että nyt ei matsata samassa sarjassa Citizen Kanen tai Englantilaisen Potilaan kanssa vaan tätä on puntaroitava suhteessa oman genrensä muihin tuotoksiin. Ja tokihan tässä piisaa ruutia ja räväkkää toimintaa, siitähän ei pääse mihinkään. Kun tällainen tekijäkaarti on paikalla, ei kamera totisesti tallenna pitsinnypläystä ja herneenpoimintaa vaan elokuvan joka minuutille taitaa piisata jonkinlainen takaa-ajo, tappelu tahi ammuskelunrytke.

Itseäni jäi hämäämään eniten elokuvan vakavuus. Vitsit ja one-linerit ovat surkean heikkoja. Tällaisessa ’kerran-vielä-pojat’-iloittelussa tekijöillä luulisi olleen niin hauskaa, että se olisi näkynyt käsiksessäkin iloisempana, ehkä jopa itseironisempana meininkinä. Nyt ainoa hymyn nostattaja on Arnold Schwarzenegger mutta hänellekin osoitetut politiikka-heitot ovat kovin arvattavia. Leikkaajalle en kovin hyvää arvosanaa antaisi myöskään, sillä vaikka kuvakulmat vaihtuvat sutjakasti sekunnin välein, on tempo katsojalle aavistuksen liian kovaa – osa tapahtumista jää noteeraamatta. Tappelukohtauksissa henkilöitä on vaikea hahmottaa, mikä vähentää tapahtumien kiinnostavuutta entisestään. Kolmanneksi, summa summarum: Tarvitsemmeko me loppupeleissä tällaista jenkki-hapatus-imperialismia lainkaan, tarvitsemmeko? Kyllä USA taas pelasti maailman ja hohhoijaa.

Erityisesti kasaritoiminta-fanit ovat Expendablesin äärellä orgasmin partaalla, muiden kannattaa ennen leffan soittimeen asettamista laittaa narikkaan, ei vain aivoja vaan koko pää. Se onnistuu helposti napsauttamalla leuan kohdalta. Sitten vaan nauttimaan. Niin ja hei: Tatuointitaiteen ystävät saavat Mickey Rourken hahmon toiminnasta ainakin yhdet selkäkeikkanaurut. Ja itkumonologien vihaajat saman hahmon myöhemmästä ulinasta toiset.

Extroista: Kokonainen toinen levyllinen on omistettu Kulissien takana- tyypiselle meiningille ja puhuville päille. Hauskaa menoa ja taiten tehtyä mutta ei mitään maailmojasyleilevää.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Lionsgate, 2010

Traileri: