STOP THE PRESS!

Aleksanteri (Alexander) (Yhden levyn versio)

AleksanteriOhjaus: Oliver Stone
Käsikirjoitus: Oliver Stone, Christopher Kyle, Laeta Kalogridis
Tuotanto: Moritz Borman, Jon Kilik, Thomas Schühly, Iain Smith, Oliver Stone
Pääosissa: Colin Farrell, Angelina Jolie, Jared Leto
Arvio: 2/5

Hollywood on innostunut tekemään tarustoihin tai ns. aitoihin sankareihin perustuvia elokuvia. Kesällä 2004 tulivat Homeroksen Ilias-eepokseen perustuva ”Troija” ja Kuningas Arthurista kertova ”King Arthur”. Myös Oliver Stone on lähtenyt samalle ristiretkelle kuin kollegansa. Ensimmäisen kerran kun kuulin Stonen suunnittelevan elokuvaa Aleksanteri Suuresta, hämmästyin. Hänen elokuvansa kun yleensä käsittelevät joko amerikkalaista politiikkaa, yhteiskunnallisia ilmiöitä tai sitten ihan pelkästään The Doorsia. Ei siis ihme, että ne ovat aina saaneet keskustelua aikaiseksi ja samalla jakaneet katsojien mielipiteitä kahteen leiriin. Aleksanteri on poikkeuksellinen Stonen tuotannossa, sillä tällä kertaa ei käsitelläkään amerikkalaista sankaria, vaan historian yhtä merkittävimmistä valloittajista.

Elokuvan alussa Aleksanteri on aivan pieni poika, jolle äiti Olympia (Angelina Jolie) kertoo hänen olevan Zeuksen suvusta, vaikka hänen todellinen isänsä on Philip (Val Kilmer). Hän on julma mies, jopa omalle pojalleen. Philipillä on paljon vihamiehiä, sillä hän on suoranainen paskiainen. Olympia yrittää kouluttaa pojastaan kunnollista johtajaa, kun hänen isästään aika jättää. Hän nousee melko nuorena Makedonian johtoon, joten kiinnostus maailman johtajuuteen kasvaa. Aleksanteri johdattaa joukkonsa riistämään Länsi-Aasian Persian hallintaansa. Melkoinen temppu on kyseessä, sillä hänen armeijansa oli verraten pieni Persian armeijaan nähden. Vallanhimo senkun kasvaa ja hän joukkonsa kanssa jatkaa matkaansa Aasian läpi Intiaan, mutta ilman taisteluita matka ei kuitenkaan suju. Toisaalta mitä pitemmälle mennään, sitä tyytymättömämmiksi johtajaansa miehistö käy. Hephaistion (Jared Leto) on ainoa, joka luottaa Aleksanterin kykyihin sataprosenttisesti.

Yleensä arvostan Stonen ohjaus- ja käsikirjoitustyötä, mutta valitettavasti Aleksanteri ei kuulu missään nimessä herran parhaisiin tuotoksiin. Ensinnäkin hän pyrkii olemaan kuin 2000-luvun Shakespeare tarinankerronnassaan. Tämä ei todellakaan onnistu, sillä monet kohtaukset ovat hollywoodimaisia ja dialogi myös sen mukaista. Jos sitten tarkoitus olikin tehdä jonkinlainen kreikkalainen ”näytelmätulkinta”, niin siinä täytyy sanoa, että täysin pieleen meni. Toisekseen ymmärrän tietenkin, että nykyisin saadaan näyttävyyttä digitaalisin keinoin, mutta tässä elokuvassa digitaalisuus näkyy turhankin hyvin, jopa häiritsevästi. Kolmanneksi Hollywoodin pahaksi pojaksi kutsuttu Colin Farrell onnistuu roolissaan niin hyvin kuin vain käsikirjoitus antaa myötä. Sekään ei ole paljon, nimittäin jos elokuva on ohjattu ja leikattu käsikirjoituksen mukaisesti, niin se ei anna kunnon mahdollisuutta suureen onnistumiseen näyttelijälle. Musiikista vastaa kreikkalaissyntyinen Vangelis, jonka musiikkia on kuultu mm. elokuvissa ”Blade Runner” ja ”1492 – paratiisin valloitus”. Musiikki on upeaa, mutta valitettavasti se ei sovi tähän elokuvaan, sillä se on liian modernia. Suoraan sanottuna Aleksanteri oli pitkästyttävä elokuva, jonka Stone olisi voinut jättää tekemättä.

Käsittelyyn pääsi yhden DVD:n ”Aleksanteri”, jossa ei sitten ole minkäänlaista ekstraa. Ei edes yhtä vaivaista traileria. Kuvanlaadultaan levy on suorastaan erinomainen, kuten myös ääniltään. Näiden osalta voisi suoraan sanoa, että tekninen puoli hakkasi sisältöpuolen. Valitettavasti! Tosin markkinoille on ilmestynyt tupladvd, jolla on paljon enemmän materiaalia, mutta ikävä kyllä en tähän materiaaliin päässyt tutustumaan.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Warner Bros., 2004

Traileri: