STOP THE PRESS!

Brighton Rock

Brighton Rock Ohjaus ja käsikirjoitus: Rowan Joffe
Tuotanto: Paul Webster
Pääosissa: Sam Riley, John Hurt, Helen Mirren, Andy Serkis, Andrea Riseborough, Sean Harris
Arvio: 3/5

Maailman ja ihmismielen tilaa laajasti kartoittanut Graham Greene (1904-1991) ei sitten koskaan saanut kirjallisuuden Nobelia, vaikka syytä olisi ollut. Ansioita miehelle kertyi myös elokuvan saralta: käsikirjoituksia (Carol Reedin ohjaama hieno Kolmas mies esim.) ja romaanien filmatisointeja. Rowan Joffen ohjaama Brighton Rock on jo toinen elokuvaversio Greenen samannimisestä romaanista.

Brittien ykköslomakaupungissa kuohuu 1960-luvulla: kaksi kilpailevaa rikolliskoplaa ovat ajautuneet hakaukseen. Ruumiitakin tulee. Nuori Pinkie (Sam Riley) tulee myös tehneeksi yhden sellaisen. Sattumalta otetun valokuvan ansiosta hänet voi liittää murhaan lapsekas Rose (Andrea Riseborough). Pinkie aloittaa omituisen seurustelusuhteen Rosen kanssa, vaimon kun ei tarvitse todistaa miestään vastaan oikeudessa. Rosen työnantaja (Helen Mirren) yrittää oikoa tilanteita, mutta kaupungin rikollisten johtajuudesta haaveileva Pinkie ajautuu yhä syvemmälle väkivallan kierteeseen.

Brighton Rock on hämmentävä elokuva. Epookki on hyvin tehty, tarina imee, kuvaus on hienoa, ja mikä Helen Mirrenin tähdittämä elokuva voisi olla varsinaisesti huono. Sitten kuitenkin. Vaikka kauheasti sattuu ja tapahtuu, tuntuu kuin oltaisiin jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa, koskaan päättymättömien kauheuksien ikuisuudessa. Kiirastulessa varmaan. Jossain loitolla modit aiheuttavat hämminkiä, ja nuoriso yleensäkin mellakoi, mikä aiheuttaa harmia aikuisille. Silti tämä ei liity oikein mihinkään. Pinkien hahmostakaan ei ota selvää, omaa rajoittuneisuuttani varmasti, miksi sitä nyt niin selvillä pitäisi kaikesta olla. Rosen hahmo vaikuttaa kertakaikkisen typerältä. Tai ehkä hän on vain puhdas ja viaton. Neitsyt Maria? Katolisia virityksiäkin elokuvasta löytyy.

Ota tästä tolkku. Joffe ei ole oikein osannut päättää, mistä elokuva kertoo. Uskonnollisia, psykologisia, yhteiskunnallisia ja ties mitä teemoja pyörii siellä täällä, mutta mihinkään ei paneuduta. Lopputuloksena emaloitu pinta, joka ei päästä sisälle. Sinänsä ihan mainio pintakäsittely.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Pan Vision, 2010

Traileri: