STOP THE PRESS!

Neds

nedsOhjaus ja käsikirjoitus: Peter Mullan
Tuotanto: Oliver Delbosc, Alain de la Mata, Marc Missonnier
Pääosissa: Conor McCarron, Peter Mullan, Gary Lewis, Richard Mack, Martin Bell
Arvio: 3,5/5

Peter Mullanin ohjaama Neds-elokuva kertoo glasgow’laisesta pojasta, John McGillistä (lapsena Greg Forrest, vähän vanhempana Conor McCarron; hienot roolityöt molemmilta). Huteralta pohjalta pitää pienen ponnistaa: isä on juoppo, isoveli rikollinen, perheen rahat vähissä. Kirjojen parissa viihtyvälle, luokkansa parhaana palkitulle Johnille paljastuvat tulevan elämän realiteetit karusti: isompi poika lupaa katkoa hänen jalkansa ja tappaa heti ensimmäisenä päivänä yläkoulussa. Väkivalta yleensäkin on arkipäivää. Koulun jengiytyneet oppilaat tappelevat peräti teräasein, opettajatkin hakkaavat. Lopulta Johnkin liittyy jengiin.

Neds (lyhenne Non-Educated DelinquentS –termistä, suomeksi jotakuinkin sellaista kuin kouluttamattomat sakilaiset) jatkaa brittielokuvan pitkää koulukuvausperinnettä; että niillä on vaikeata siellä. Tylyydessään elokuva lähentelee Philip Ridleyn Reflectin Skiniä. Kaikenlaiset kettingit kiertyvät elokuvassa milloin minkin, ja symbolisesti varsinkin päähenkilön, ympärille. Brittiyhteiskunnassa (ja enenevässä määrin täälläkin) köyhä ja työväenluokkainen on kerta kaikkiaan alempaa luokkaa, olivat omat kyvyt mitä tahansa. Vaikeuksissa olevasta ei kukaan piittaa, eivät vanhemmat, eivät opettajat. Petoihin pitää liittyä tai tulla syötäväksi.

Ahdistavan elokuvan lopuksi Mullen näyttää eräänlaisen kolmannen tien: jotenkin petojen välissä pitää luovia tullakseen ihmiseksi. Rohkeutta ja sisua olla itsensä tarvitaan. Ikävä kyllä Mullen heittää symbolinsa hieman yli: ollaanko tässä yhtäkkiä Narniassa vai mitä? Lopetus on kaiken kaameuden jälkeen sinänsä kaunis ja kohottava, mutta olisi sen muutenkin voinut hoitaa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Pan Vision, 2011

Traileri: