STOP THE PRESS!

W.E.

W.EOhjaus: Madonna
Käsikirjoitus: Madonna, Alek Keshishian
Tuotanto: Madonna, Kris Thykier
Pääosissa: Abbie Cornish, Andrea Riseborough, James D’Arcy
Arvio: 2,5/5

Suomessa vieraillut pop-ikoni Madonna ei ole onnistunut vakuuttamaan kyvyistään elokuvantekijänä, mutta siitä huolimatta rouva jaksaa yhä yrittää. Hiljattain naistenlehdessä toivottomaksi romantikoksi julistautunut Madonna kertoo W.E. –elokuvallaan yhdestä kaikkien aikojen suurimmista rakkaustarinoista, Englannin kuningas Edvard VIII:n (James D’Arcy) ja amerikkalaisen Wallis Simpsonin (Andrea Riseborough) välisestä suhteesta. Heidän rakkauttaan ei katsottu hyvällä 1920-luvun Englannissa, mutta kipinän voima sai kuninkaan luopumaan kruunustaan.

Elokuvaa kuljettaa toinenkin tarina, joka sijoittuu 1990-luvun Amerikkaan. Manhattanilla tyylikkäästi asuva Wally (Abbie Cornish) on täydellinen edustusvaimo: kaunis, pidättyväinen, mutta pohjattoman yksinäinen. Tämän lääkärimies kun on kiinnostuneempi potilaistaan kuin rouvastaan. Wally löytää tilanteeseen lohtua 70 vuotta sitten sattuneista tapahtumista ja Wallis Simpsonin voimakastahtoisuudesta. Esikuvansa innoittamana nainen uskaltaa tehdä ratkaisuja myös omassa elämässään ja vähitellen avaa silmänsä uudelle rakkaudelle.

W.E. tarjoaa täyslaidallisen ehtaa, tyyliteltyä draamaa, jossa kahden rinnakkain soljuvan stoorin yhtälö toimii. Musiikki soi taustalla lähes alituiseen, mikä ei mielestäni tue tapahtumia, päinvastoin. Kuvaus on oivaltavaa, yksityskohtaista ja kaunista, mutta välillä liian poukkoilevaa sortuen tarkoitushakuiseen hienosteluun. Eikä ole helppoa unohtaa, että Englannin hovin ympyröihin sijoittuvan elokuvan ohjauksesta vastaa normaalisti jumppatrikoissa keikistelevä viisikymppinen Madonna. Jos ei tätä tietäisi, katsominen olisi luultavasti eri tavalla asennoitunutta. Ohjaaja-käsikirjoittajaa on kritisoitava siitä, että päähenkilöiden yhteyttä on turhaan pitänyt alleviivata nimeämällä heidät lähes yksi yhteen. Naiivilta tuntuu myös 90-lukua elävän Wallyn ylitsepääsemätön fiksaatio edesmenneeseen kaimaansa. Valitettavasti dialogissakin on ylidramaattiset, ontuvat puutteensa, joita näyttelijät eivät onnistu peittelemään. Silmiähivelevän upea puvustus on Arianne Phillipsin, joka palkittiin suorituksestaan Oscar-ehdokkuudella.

Kaikkiaan tarinassa olisi ollut ainekset saada sydän läpättämään. Tällä kertaa yliyrittäminen menee tunteen edelle.

Ei lisämateriaalia.

Sini Kukkonen for smackhejack.net

Photo’s Copyright by FS Film Oy, 2012

Traileri: