STOP THE PRESS!

Hans Christian Andersen

Hans Christian AndersenOhjaus: Charles Vidor
Käsikirjoitus: Moss Hart
Tuotanto: Samuel Goldwyn
Pääosissa: Danny Kaye, Farley Granger, Jeanmaire
Arvio: 3,5/5

Tänä vuonna vietetään tanskalaisen satusedän Hans Christian Andersenin 200-vuotissyntymäpäivää. Herran tuotanto on ilahduttanut sekä lapsia että aikuisia sukupolvesta toiseen. Hänestä on tehty useitakin elämänkertaelokuvia lähinnä televisioon, mutta toisaalta on valkokankaallekin jotain ilmestynyt. Elokuvamoguli Samuel Goldwyn tuotti 50-luvun alkupuolella tarinan Andersenista – poikkeus oli se, että kyseessä oli lähinnä satu tästä herrasta, aivan kuten Pölönen teki oman satunsa Rauli ”Badding” Somerjoesta muutama vuosi sitten. Pääosaan valittiin myös Suomessakin usein vieraillut Danny Kaye, joka oli tuolloin hyvin suosittu musikaalimaisten elokuvien pääosassa.

Suutari Hans on hyvin suosittu satujen kertoja, vaikka kylän opettajan mielestä hän aiheuttaa lähinnä koulukarkailua. Tästä syystä hänet halutaan pois kylästä ja hän lähtee kohti Kööpenhaminaa, jonne hän on pitkään halunnut. Matka alkaa hieman nolosti, sillä Hans joutuu poliisin hoiviin. Kaltereiden takaa hän kertoo ulkona leikkivälle pikku tytölle sadun Peukalo-Liisasta. Hetkeä myöhemmin Tanskan kuninkaallisen baletin edustaja saa Hansin pois sellistä, sillä hän saa tehtäväkseen korjata diivamaisen Doron (legendaarinen ranskalainen balettitanssija Jeanmaire) tossut, jotta hän pystyisi ns. liitämään esityksessä. Samalla Hans rakastuu tähän kaunokaiseen, kunnes hän saa selville, että Doro on naimisissa julman miehen kanssa. Siksi hän päättää kirjoittaa ”Pieni merenneito” -tarinan balettia varten kertoakseen samalla myös omista tunteistaan.

Kuten aiemmin totesin, niin kyseessä on satu, eikä oikeastaan yhtenäisyyksiä Andersenin oman elämänkerran kanssa hirveästi ole. Toisaalta se on kiehtova tarina, johon on sopivasti yhdistelty musikaalia, balettia ja tietenkin vanhan ajan elokuvan värikylläisyyttä. Varsinkin jälkimmäistä vaivaa DVD:n hieman suttuinen kuvanlaatu, jonka takia värikkyys jää hieman harmaanlaiseksi. Danny Kayen elokuvat ovat olleet yleensä sadunomaisia tarinoita, eikä tämä tee poikkeusta, sillä hänessä on jotain sellaista satusedän olemusta, joka vie tarinaa eteenpäin. Vaikkei olekaan elämää suuremmasta elokuvasta kyse, niin viihdyttävästä ja rentouttavasta koko perheen elokuvasta kuitenkin.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by MGM Home Entertainment, 2005

Traileri: