STOP THE PRESS!

Django Unchained

django_unchainedOhjaus ja käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Tuotanto: Reginald Hudlin, Pilar Savone, Stacey Sher
Pääosissa: Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio, Kerry Washington, Samuel L. Jackson, Don Johnson
Arvio: 4,5/5

Quentin Tarantino jatkaa vanhojen italialaishalpisten uusintaversiontia Django Unchainedissa, vaikkakin sillä on Inglourious Basterdsin tavoin vain vähän tekemistä esikuvansa, Sergio Corbuccin ohjaaman Djangon (1966) kanssa. Muistuttaa Tarantinon versio sentään spagettiwesterniä ja sen päähenkilö on tavallaan pahisten vaurioittama kuten se alkuperäinen Djangokin.

Vuoden 1858 etelävaltioissa hammaslääkäri King Schultz (Christoph Waltz) on laajentanut praktiikkaansa palkkionmetsästysbisnekseen, mikä oikeastaan onkin loogista: mätien hampaiden poistaminen suusta ei kauheasti eroa mätien yksilöiden poistamisesta yhteiskunnasta. Hän ottaa avukseen vapauttamansa Django-nimisen orjan (Jamie Foxx). Parin lopullinen tavoite on löytää ja vapauttaa Djangon vaimo (Kerry Washington), mistä hänet omistava ihmiskuvatus (Leonardo DiCaprio) ei pidä lainkaan.

Tapojensa vastaisesti Tarantino tekee varsin yksiviivaista elokuvaa: poissa ovat eri aikatasojen sekoittelu ja mutkikkaat sivujuonet, vaikka monenlaista sankareille tapahtuukin. He joutuvat todistamaan monenlaista väkivaltaista alistamista ja nöyryytystä. Tarantino esittää väkevän puheenvuoron ihmisten tasa-arvon puolesta. Sikäli hänen käsityksensä tasa-arvosta eroaa kukkahattutätien ajattelusta, että myös värilliset voivat olla pahoja, ja heitä kuuluu kohdella sen mukaisesti. Asiansa Tarantino esittää sormea heristelemättä, huumoria viljellen. Melkein kolme tuntia vierähtää noin vain mainioiden näyttelijöiden ja vetävän tarinan parissa.

Ekstroissa vähän tavanomaisesta poikkeavaa tarinaa mm. tuotantosuunnittelusta, puvustuksesta ja spagettiwestern-tyylin luomisesta. Mukana myös elokuvan soundtrack.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Sony Pictures, 2013

Traileri: