STOP THE PRESS!

Keisarikunta

KeisarikuntaOhjaus: Pekka Mandart
Käsikirjoitus: Sami Keski-Vähälä, Pekka Mandart
Tuotanto: Pamela Mandart
Pääosissa: Mikko Leppilampi, Maria Ylipää, Mikko Nousiainen, Tuomas Uusitalo, Petteri Summanen, Niko Saarela, Olavi Uusivirta
Arvio: 4/5

Yli kolmekymmentä vuotta ohjaustyötä tehnyt Pekka Mandart oli melko monelle suomalaiselle elokuvakatsojalle tuntematon suuruus vielä muutama vuosi sitten. Tämä pitkän linjan ammattilainen oli tehnyt lähinnä tv-sarjoja, tv-elokuvia ja dokumentteja. Suomalaisopiskelijan ja amerikkalaistytön rakkaustarinasta kertova suomalais-kanadalainen yhteistuotanto ”Going to Kansas City” (1998) nosti Mandartin kotimaisten elokuvaohjaajien eturiviin. Tällä kertaa Mandart on pysytellyt ihan kotimaassa ja tarkemmin sanottuna 50-luvun Kotkassa, jonka yössä jazz ja swing soi satamakapakka Fenniassa.

”Nään illan tummuvan ja valot satamassa loistaa”

Elokuva kertoo nuoresta musiikaalisesta Remposta (Mikko Leppilampi), joka haaveilee rumpalin urasta ja tietenkin omasta yhtyeestä. Hänen työnsä veneverstaalla kuitenkin turvaa leivän pöydässä. Hänen tyttöystävänsä Aila (Maria Ylipää) työskentelee myös satamassa ja hänen unelmanaan on perustaa oma kampaamo. Eräänä päivänä maailmalta ilmestyy Miettinen (Mikko Nousiainen), joka yrittää innostaa Rempoa ostamaan hänen kanssaan hieman kehnosti menestyvän satamakapakka Fennian, jonka omistaa keski-ikäinen Bering (Risto Aaltonen). Mitä sitä ei tekisikään unelmiensa tähden, vaikka vastahakoisesti Rempo lähteekin mukaan Fennian ”valtaukseen”, sillä hän pelkää Ailan hylkäävän hänet älyttömän idean takia. Näin myös käy. Mutta toteutuuko loppujen lopuksi soittajapoikien unelma ja saako Rempo Ailansa takaisin – sen saat selville katsomalla elokuvan.

Ihan alkuun täytyy todeta se, että vaikka mm. Rempo ja Miettinen ovatkin niminä vaikuttaneet kotkalaiseen menoon ja elokuvan aikakaudelle on todellisuuspohjaa, niin kuitenkin kyseessä on fiktiivinen satu. Sen huomaa erityisesti sen hyväntuulisuudesta ja svengaavuudesta, joka nykyisistä kotimaisista elokuvista puuttuu. Siinä missä muut harrastavat joko melankolista taaperrusta tai seksillä, juopottelulla tai kiroilulla ryyditettyä roskaa, luo Mandart suorastaan ihanteellisen maailman, jossa todellinen ystävyys voittaa kaiken pahan. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita, ehkä parhaimman vetää nyrkkeilyä harrastavana portsarina Petteri Summanen. Elokuvan heikoimmiksi lenkeiksi muodostuvat naisroolit, jotka jäävät turhankin taka-alalle ja samalla hyvin ohuiksi. Syy tähän varmasti on se, että elokuvassa haluttiin selkeästi tuoda kavereiden ystävyyttä ja musiikkia enemmän esille. Musiikin johdosta vastaa Marzi Nyman ja täytyy sanoa, että hänen yhtyeensä vetää ammattitaitoisesti homman kotiin, mutta kappalevalinnat ovat turhankin varman päälle. Toisaalta se saa tietenkin vanhemman yleisön jalan taatusti vipattamaan. Keisarikunta on mainio jouluelokuva, sillä näin hyväntuulista ja svengaavaa elokuvaa harvemmin jouluna ollaan valkokankaalla nähty.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Mandart Entertainment, 2004

Traileri: