STOP THE PRESS!

Kontra – Mieto levy

kontra1. Olen Batman? 2. Ensirakkaus 3. Iloinen tiede 4. Bändin paras 5. Onomatopoeettinen alkoholiliike 6. Autolla Kanarian saarille 7. Kultakuume 8. Pikku Punahilkka 9. Tatuointi 10. Erika 11. Hyvästi Mauri 12. Åland 13. Flipperirakastaja 14. Joulu Auschwitzissä 15. Kellopeli omena 16. Reekanin syytä 17. Hottentotin uusi laulu 18. ET-etiäinen 19. Väännä ja huuda
Arvio: 3,5/5

Mauri “Moog” Konttinen on yksi manserockin asenteellisimmista edustajista. Parhaiten tämä melko selkeän sekopäinen mies tunnetaan varmasti ammoisesta, suorastaan legendaarisesta Jerry Cottonille omistetusta laulustaan. Konttisen vuonna 1979 julkaistu Mieto levy oli miehen kolmas albumi. Se oli täynnä yhteiskunnallista uhoa, sanomaa ja anarkiaa, sekä tietenkin silkkaa mielenvikaisuutta tihkuvia sekoilupätkiä. Herää väkisinkin kysymys, onko yhteiskunnassamme nykyään asiat niin hyvin, ettei tällaisia vihaisia protestilaulajia enää nouse pinnalle? Nykyrokkareillamme taitaa olla enemmän mielessä raha ja maailmanvalloitus, kuin yhteiskunnalliset asiat, niin kuin nyt esimerkiksi vaikkapa alkoholipolitiikka.

On väkisinkin nostettava levy-yhtiölle hattua tällaisen levyn julkaisemisesta vihdoinkin cd-muodossa. Vaikka albumi onkin remasteroitu suoraan vinyyliltä, on soundi juuri niin riittävän hyvä, että autenttinen tunnelma säilyy. Alkuperäiset kelanauhat lienevät vuosien varrella kadonneet, syöpyneet ja unohtuneet ties minne. Lisäarvoa cd-julkaisulle tuovat levyn bonusraidat, eli Konttisen muiden kokoonpanojen julkaisemat sinkut vuosilta 1979-1983. Vaikka leijonanosa levyn kappaleista onkin covereita, ovat sanoitukset sen verran hullunnokkelia, että albumilla on musiikillistakin arvoa arvaamatonta. Miedon levyn se ainoa Moogin itse tekemä kappale, Onomatopoettinen alkoholiliike, onkin sitten melko puhdasta hulluutta. Yksi levyn harvoista suhteellisen kehnoista vedoista lienee Kellopeli omena, joka kaikessa korniudessaan lainaa tarinansa tuosta legendaarisesta Kubrickin elokuvasta.

Vaikka Mieto levy ei sinänsä ole mikään joka kodin levyhyllyyn kuuluva klassikko, on se jokaiselle huumoririkkaan suomirokin ystävälle ehdottomasti tutustumisen arvoinen lätty. Mikäli huumorintajuun ei sen sijaan uppoa pölhöhuumori, voipi olla että tämäkin levy saattaa ylittää hilseen.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Warner Music & Zum Teufel, 2005